Kuka on Saana Hakala?

Hyvä kysymys. Olen 27-vuotias tamperelainen nainen, hieman yliaktiivinen, tuhat rautaa tulessa pitävä, heikosti pysähtyvä, jolla on aina joku projekti menossa. Jos innostun jostakin asiasta, pistän kaiken likoon, mutta motivaation puuttuessa se todellakin puuttuu. Siitä kertonee keskeneräiset sosionomin opinnot. Arkeni on melko hektistä päivätöiden, aviomiehen, valokuvauksen, kahden koiran, yhden hevosen ja muiden harrastusten täyttäessä kalenterini.


Nautin hyvästä kirjasta, mukaansa tempaavasta lätkämatsista, illanistujaisista kavereiden kanssa, hiihtämisestä, lumilautailusta, maastolenkistä hevosen kanssa, penkkiurheilusta. Elän musiikista, sitä kuuntelen paljon, laulan, luulen soittavani kitaraa ja haluaisin osata soittaa pianoa, musiikki on osa päivittäistä arkea. Mikä vaan genre toimii, kunhan se istuu juuri siihen hetkeen.


Ammatiltani olen lähihoitaja, työskentelen yksityisessä kotihoidon yrityksessä ja pidän työpaikastani, mutta mietin edelleen mitä tekisin isona. Luultavasti mietin vielä kymmenenkin vuoden päästä. Jos en ajattelisi liian realistisesti (lue: olisin rohkeampi) tekisin pelkästään valokuvaajan töitä. Toisaalta kulunut vuosi on osoittanut sen, että toistaiseksi ei hoitajan työstä kannata luopua. Lähes jokaisen luovan ammatinharjoittajat ovat valitettavasti olleet melko lirissä koronan vuoksi. Niin kuin moni muukin..


Haaveilen monestakin asiasta, päällimäisenä maailman normalisoitumisesta. Tähän päivään mennessä olen elänyt 50 viikkoa maskien kanssa, sanotaan rehellisesti, että alkaisi jo riittää. Haaveilen, että pääsisin kuvaamaan kun Tappara voittaa mestaruuden, kumpikaan edellä mainituista ei valitettavasti ole minun käsissäni, ainakaan yksistään. Mutta molemmat on saavutettavissa! Toivon myös, että saisin valokuvata niin kauan kuin oma into riittää, ja sitähän riittää. Se on intohimo. Tunteesta mikä syntyy kuvan onnistuessa, on vaikea kuvailla, urheilijasta tuntuu varmasti hyvin samalta kun tietää onnistuneensa, jääkiekkofanista kun oma jengi voittaa, artistista kun yleisö taputtaa. No jokainen varmasti ymmärsi mitä ajan takaa, se tunne puskee eteenpäin myös harmaina hetkinä.


Miksi sitten päätin alkaa kirjoittaa blogia? Suoraan sanottuna siihen on ''syyllinen'' ystäväni Juha, joka luki kirjoittamani haastattelun ja heitti idean blogista. Kirjoittaminen on luovaa, joten miksi ei. Tuskin tällä mitään häviän.


Tarkoituksena blogissa olisi käsitellä valokuvausta minun näkökulmastani. Millaista on toimia urheiluvalokuvaajana, tarinoita matkan varrelta, pohdintaa valokuvauksesta ja matkastani nykyhetkeen. Toivon myös (jos joku tätä sattuu lukemaan), että esitätte toiveita mistä aihealueista tahtoisitte kuulla enemmän. Ehkä saan jonkun vierailevan tähdenkin käymään (vinkvink Juha, Mika, Arno..). Katsotaan miten tulevaisuudessa käy.

-Saana



0 kommenttia

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki

Kiitos postituslistalle liittymisestä!